15.08.2015
Aamuajelu. Olin ajanut vanhalla kolmivaihteisella (aito Tornado 3-v) joskus lähistöllä olevan hiekkatien, joka vie soramontulle. Päätin kokeilla Helkamalla miten helposti tuon saattaisi päästä läpi ja erityisesti mielessä oli soramontulta lähtevä vallan pitkä nousu. Kovahkolla soratiella pyörä on mukava mennä, mutta siirtyessäni sateen pehmentämälle tielle missä selvästi ratsastetaan ahkerasti jouduin hakemaan etenemisuraa tien laidoilta. Soramontulle johtava tie kulkee sähkölinjan alla ja laskeutuu varmaankin lähemmäs kilometrin matkalla kymmeniä metrejä. Sinnepä kannustin Helkaman. Paha virheliike. Menin mäen alas - sen tietysti pääsi helposti - ja totesin, että pyörällä en enää pääsekään soramonttualueelle. Mäen rintaukset oli varmaankin suojaamistarkoituksessa työnnetty "kukkuloiksi", joiden yli pyörä olisi ollut suurella työllä mahdollista saada mutta edessä olisi ollut vähintään parinkymmenen metrin pudotus eli ei kiitos. Siispä takaisin pehmeään hiekkaan, jossa ajaminen ylöspäin oli mahdotonta. Pyörän työntäminen olikin yllättävän työlästä painavan keulan vuoksi sillä se murtui linjasta koko ajan sivulle. Ensimmäisen kerran kokeilin "työntöapua" ohjainnapista. Aivan merkityksetön tässä tapauksessa. Eipä se avustanut yhtään, polkimet toki pyöri eli näennäisesti jotain tapahtui. Mielikuvat helposta mäennoususta ei siis toteutunut. Hien sain hyvin pintaan. Itselle pyörän rajat tulivat hyvin selväksi. Kapeat renkaat ja painava pyörä kaikkiaan painavalla pyöräilijällä varustettuna on parhaimmillaan asfaltilla ja kohtuullisen hyvillä sorateillä.
Taidan katsella juutuupista "fat-e-bike" videoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti